RhodesM660
{{#if:Kuva projektista | Kuva projektista
| }}RhodesM660
{{#if: | | }} {{#if: | | }}| Tyyppi: | Laitteen korjaus |
| Tekijät: | Jari |
| Aloitettu: | Elokuu 2024 |
| Tila: | valmis? |
| GitHub: | [{{{github}}}] |
| URL: | [{{{url}}}] |
Tarina Rhodes Model 660:sta
Olipa kerran yksinäinen kosketinsoitin labin kierrätyspöydällä. Se oli osittain purettu eikä näyttänyt lupaavalta. Kuulemma siitä oli tullut savut ulos, joten suuri epäilys vaivasi, saisiko sitä koskaan toimimaan. Hetken harkitsin, pitäisikö tuo pelastaa jokaisen elektroniikkalaitteen pahimmalta painajaiselta, SER-pöntöltä. Harkinnasta huolimatta päätin ottaa sen riesakseni ja katsoa, mitä siitä saisi.
Kyseessä on Rhodes Model 660, joka on käytännössä Rolandin tekemä rompler-tyyppinen syntetisaattori 80/90-lukujen vaihteesta. Nimestään huolimatta sillä ei ole juuri mitään tekemistä legendaaristen Rhodesin sähköpianojen kanssa. Roland oli ostanut Rhodesin tavaramerkin ja käytti sitä joissakin tuotteissaan. Se on painottunut keikkakäyttöön, rakennettu hyvinkin tukevaksi kestämään roudausta, ja myös käyttöominaisuudet on suunnattu enemmän live-tilanteeseen kuin studiotyöskentelyyn.
Demo soittimesta: https://www.youtube.com/watch?v=pC0I7WH88kM
Aiemmista kokemuksista viisastuneena etsiskelin heti aluksi, löytyisikö siitä huoltomanuaalia netistä. Pettymys oli suuri: ei löydy, ainakaan ilmaiseksi. Ebayssa oli myynnissä alkuperäinen paperiversio, ja joku kaupitteli jopa PDF-kopiota siitä. En nyt ollut halukas maksamaan mitään ainakaan heti.
Laitteen isoveljen Model 760:n huoltomanuaali löytyi ja siitä oli hyötyä, on yhtäläisyyksiä ja on eroja. Vaikuttaa siltä, että laitteet ovat kytkentäkaavion tasolla varsin lähellä toisiaan, mutta piirilevyt on suunniteltu täysin uusiksi komponenttinumerointia myöten, joten komponenttien paikantaminen ei ole helppoa.
Nettilähteiden mukaan M660 on soundillisesti lähellä saman ajan Roland-merkillä myytyä U-20-syntetisaattoria. Tästäkin syntetisaattorista löytyy huoltomanuaali, ja kytkentäkaavio muistuttaa tässäkin paljon M760:aa. Minkälaiset perusteet Rolandilla on ollut tällaiseen tuotedifferointiin, vain Rolandin tuotehallintaosasto tietää. Tai tiesi, nämä ovat 35 v vanhoja laitteita.
Testailua
Ensimmäisessä kokeilussa osoittautuu, että laite on täysin pimeä, eikä kuluta yhtään virtaa. Piirilevyllä näkyy poikki palanut liuska, joka on selvästikin toiminut havaitun savun lähteenä. Laitteeseen oli tiettävästi kytketty käyttösähköt väärinpäin. Tämä on vahinko, joka vain odottaa tapahtumistaan, kun nerokas suunnittelija laittaa barrel-liittimeen miinuksen keskelle.
Koska osumaa on tullut piirilevylle tuntematon määrä, päätän irrottaa levyn kaikista kytkennöistään, jotta sitä voi pyöritellä vapaasti vikoja hakiessa. Kaikki kaapelit ovat liittimillä kiinni, mutta kaksi etupaneelille menevää lattakaapelia ovat noilla ärsyttävillä “insert-only”-tyyppisillä liittimillä.
En ole koskaan ennen yrittänyt sellaista irrottaa, enkä keksinyt nytkään, miten se pitäisi tehdä. Koska väkivalta on aina ratkaisu, niin kyllähän se sieltä irtoaa, mutta sen kummemmin kaapeli kuin liitinkään eivät ole sen jälkeen elämänsä kunnossa. Joudun paikkailemaan vaurioita jonkin verran. Pian sen jälkeen löysinkin netistä ohjeen, miten tuollainen liitin irrotetaan rauhanomaisesti. En nyt ole kovin ylpeä tästä operaatiosta.
Tässä kuva piirilevystä kaapelien irrotuksen jälkeen. EPROM oli jo labilla irrotettu, ja se on tässä vaiheessa vielä irrallaan. Tästä näkyy hyvin, että tämä on puhtaasti Roland, vaikka kuoressa lukee Rhodes.
CPU:na on Intelin 16-bittinen 8096-mikrokontrolleri, josta Intel suunnitteli 8051:n tappajaa 80-luvulla. Ei kannata lähteä soitellen sotaan maailman sitkeähenkisintä kontrolleriarkkitehtuuria vastaan, siinä voi oma henki lähteä ensin, niin kuin kävi 8096:llekin.
Rolandin custom-piirejä on levyllä monta. Niitä on vielä lisää toisella kortilla, joka ei näy tässä.
Poweripuolen osalta M660 ja M760 poikkeavat täysin, koska M660:aan tuodaan ulkoinen 9V seinäpowerista, M760:ssa on oma verkkomuuntaja sisällä. Joten siltä osin M760:n kytkentäkaaviosta ei ole paljoa iloa. Poweriosasto on kuitenkin varsin helppo reversata niin pitkälle, että palanut liuska tulee vastaan. Kytkentä näkyy vieressä, palanut liuska on X:llä merkityssä kohdassa.
Tuosta jo näkyykin, että liuskan palaminen on selvästi väärinpäin kytkettyjen sähköjen seurausta, koska poikittainen diodi on kohtuu tukeva. Ohut liuska levyllä on toiminut sulakkeena. Rolandin suunnittelijalle voisi kertoa, että sulakkeita on saatavilla myös erillisinä komponentteina.
Liuskan korjaamisen jälkeen labrapowerista (oikeinpäin!) syötettynä piirilevy kuluttaa n. 700 mA, mikä lienee järkevä arvo. Tässä vaiheessa piirilevy on irrallaan kaikista kaapeleista, joten muuta toimivuutta on mahdoton todeta.
Kaapelit takaisin kiinni ja piirilevy paikalleen ja kokeilemaan. Nyt virrankulutus on noin 900 mA, mutta mikä parasta, näytölle ilmestyy terveen näköisiä tekstejä. Kuulokkeet kiinni ja koskettimia painelemaan. Tämähän soi!
Hetken testailun jälkeen totean, että soitin toimii suurimmaksi osaksi. Suojadiodi on selvästikin onnistunut tehtävässään ja suojannut muun elektroniikan polttamalla liuskan piirilevyltä.
Havaittuja vikoja:
- Noin puolet etupaneelin painikkeista ei reagoi painallukseen ollenkaan. Lopuistakin osa reagoi vasta voimakkaaseen painallukseen.
- Koskettimistossa on muutama kosketin, jotka reagoivat epämääräisesti. Osa ei reagoi hiljaiseen painallukseen, osa taas luulee hiljaistakin painallusta täydellä voimalla tehdyksi.
- Soitin ei reagoi aftertouchiin mitenkään (nettilähteiden mukaan ja koskettimistosta pääteltynä tässä on aftertouch).
Joten näitä sitten korjaamaan.
Painikkeiden vaihto
Kun irrottaa etupaneelin takana parillakymmenellä ruuvilla kiinni olevat piirilevyt, sieltä paljastuu tavalliset tactile-tyyppiset painikkeet. Ei aivan tavalliset, ovat vain kahdella juotoksella kiinni. Mikä on hyvä, koska painikkeita on 51 kpl, ja ne toimivat niin huonosti, että ne kannattaa vaihtaa kaikki. On silti yli 100 irrotettavaa juotosta, imuasema pääsee töihin. Onneksi piirilevy on yksipuolinen.
Pienen nettiselailun jälkeen löytyy vihje, että Rolandin 80-luvun painikkeille löytyy riittävällä tarkkuudella korvaava painike Mouserilta. Niitä on jopa suoraan varastossa eivätkä ole kovin kalliita, joten 100 kpl tilaukseen.
Painikkeiden vaihto on muutaman tunnin homma. Mouserin painikkeet ovat tasan samanlaisia kuin alkuperäiset, tämä on aika loistavaa 35 v vanhan laitteen kohdalla.
Kun laite on nyt kokonaan purettu, otan samalla kuoret puhdistukseen, niissä on kaikenlaisia roiskeita. Ei tosin kovin paljon, tämä on varsin siisti vehje verrattuna moneen enemmän keikkaelämää nähneeseen soittimeen. IPA tekee tällekin ihmeitä.
Koskettimiston huolto
Koskettimiston oireet viittaavat kontaktien likaantumiseen. Koskettimien alla oleviin kumitutteihin kiinni pääseminen edellyttää tässä rakenteessa kaikkien 61 koskettimen irrotusta. Likaantuneet kontaktit ovat kumituttien alla. Rakenne selvinnee kuvasta, jossa koskettimisto on osittain purettuna.
Varsinainen kosketinpintojen korjaus tapahtuu lyijykynämenetelmällä. Kuva Youtube-videosta, jossa eri soitin, mutta sama periaate. Hiukan epäilyttää tämän menetelmän kestävyys pidemmällä ajalla, mutta jää nähtäväksi. Menetelmää on selostettu useassakin YouTube-videossa, tässä yksi: https://www.youtube.com/watch?v=rHOYktmxhZI
Nyt kun koskettimet on irrallaan, ne kannattaa samalla pestä vedellä ja tiskiaineella. Koskettimiin liimatut teipit vaatii IPAakin.
Samalla voi puhdistaa jousiliuskat ja laittaa niihin uudet vaseliinit sitä mukaa kun asentaa koskettimia takaisin yksi kerrallaan.
Muutama kosketin on vähän lonksuva, kiinnityskielekkeet ovat murtuneet. Joku on jo liimaillut näitä, tulos kohtalainen, mutta päätin kuitenkin pakottaa ne paremmin paikalleen kiinnittämällä kriittisiin kohtiin sopivan levyiseksi viilatun alumiiniprofiilin ruuveilla. Tämä parantaa koskettimen paikallaan pysymistä selvästi ja lonksuminen loppuu kokonaan.
Aftertouchin parantelu
Koska koskettimistossa sentään on aftertouch, olisi senkin hyvä toimia. Mittausten mukaan anturiliuska kyllä toimii, mutta sen resistanssit ovat aika isoja. Sinnekin on kertynyt jotain moskaa ajan oloon. Nettilähteiden mukaan tämän korjaaminen on hyvin hankalaa ja tulos on vaihteleva. Päätän kokeilla korjaamista elektroniikan keinoin.
Aftertouch-tunnistuksen toimintaperiaate on, että anturiliuska tuottaa sitä pienemmän resistanssin, mitä kovemmin painetaan. Resistanssi muunnetaan A/D-muuntimelle vietäväksi jännitteeksi yhdellä operaatiovahvistimella tehdyllä pikku kytkennällä. Tämä kytkentä on sama kuin M760:ssa, joten nyt M760:n kytkentäkaaviosta on hyötyä.
Ongelma on siinä, että tämä kytkentä on varautunut paljon pienempään resistanssiin ja vaikka kuinka survoo kosketinta, anturiliuskan antamat resistanssit ovat niin isoja, että kosketinta ei tulkita painetuksi ollenkaan. Kytkentä pitäisi saada reagoimaan isompiin resistansseihin.
Leipälautailin hetken aikaa tätä ja totesin, että tämä ei onnistu helposti vain vaihtamalla nykyiseen kytkentään vastusarvoja. Päätin sitten tehdä erillisen esiasteen operaatiovahvistimesta anturiliuskan ja alkuperäisen kytkennän väliin, ja jättää piirilevyllä vanhastaan olevan osuuden koskematta.
Kaiken tämän jälkeen soitin vaikuttaa nyt kaikin puolin toimivalta. Tulipa taas opittua kaikenlaista uutta tässäkin.